Näyttelyrintamalla on meillä ollut hiljaisempaa kun jätimme väliin edellisen näyttelymme Norjan veriripuli epidemian vuoksi. Emme halunneet vaarantaa lemmikkejämme ennen kuin on saatu varmuus miten ja missä mahdollinen tauti leviää.
Kotona Fiinan ja Fidelin pennut kasvavat ja kaunistuvat koko ajan. Nyt on jo ohitettu marsu vaihe kun pikkuiset ovat alkaneet nousta jaloilleen ja liikkua pentuaitauksessa. Viikon sisällä ne muuttuvat jo touhukkaiksi pikku riiviöiksi ja meno siitä vain kovenee. Nämä kaksi on kyllä sen verran paksuja että liikunta tekee niille äärettömän hyvää. Kahden pennun ruokailut mamman maitobaarissa on ollut yltäkylläistä mussutusta ja siksipä kiinteä ruoka ei vielä oikein maista vaikka maistiaisia onkin jo tarjottu. Väritykseltään vaikuttaa että poika tulee enemmän kullanväriseen äitiinsä ja tyttö jää sävyltään tuhkaisemmaksi. Olisi ihanaa jos molemmat pennut saisivat näyttelykodit jos ne kehittyvät lupaaviksi yksilöiksi. Olen kaivannut Fidelin luonteista “naispuolista” esiintyjää.
Sannin ja Egon pentujen, joita niitäkin on vain kaksi, pitäisi syntyä ihan näinä päivinä ja odotamme jännityksellä mitä sieltä masusta ilmestyy. Ja ettei pentuhuuma vaan pääsisi laantumaan niin vihdoin viimein meille on tulossa bolognese pentue ensikuun vaihteessa. Hertta on tukevasti tiine ja isänä on meidän oma Tuiskumme. Pahaa pelkään että tuosta pentueesta on ihan pakko jättää yksi tyttö, jos niitä sattuu siunaantumaan, ihan itselle näyttelykoiraksi. Meillä tuo ikinuori bolomummo Dana saa jäädä kokonaan eläkeläiseksi Viivin kaveriksi tämän vuoden lopulla.
Mikäli onni suosii meitä niin saamme vielä vuoden vaihteeseen toisen bolognesepentueen kun Helmi astutetaan Yodalla jos terveystarkit antavat myöten.