Kevät keikkuen tulevi tai jotain sinne päin. Välillä ukkostaa ja sataa kaatamalla, sitten paistaa ja yöt on pakkasilla. Ehkä täytyy vaan uskoa että kesäkin vielä tulee ja kaikki karanteenit puretaan ja elämä normalisoituisi. Hirveä ikävä jo näyttelyihin, ystävien tapaamisiin ja yhteisiin matkoihin. Pikku Mandykin ehti käydä vain yhdessä pentunäyttelyssä ja kohta täyttää jo 9 kuukautta ja siirtyy junioreihin, mikäli joskus pääsee vielä näyttelyihin.
Meillä pentubuumi jatkuu kun sijoituskotien näyttelysuunnitelmat menevät penkin alle ja yritetään hyödyntää tämä pakollinen tauko tekemällä nyt pennut, niin pääsee sitten taas kehiin kun ne joskus alkaa. Meillä juoksee kaikki tytöt vauvasta mummeleihin ja pojat on kovilla kun neniin tulvii kutsuvia hajuja. Ikävä kyllä kumpikaan kotona olevista pojista ei pääse iloitsemaan näistä juoksuista.
Pipsan ja tyttärensä Usvan juoksut ajoittuivat viikon sisään ja molemmat on tulevien mammojen listalla. Silmätarkit ja Usvan polvitarkki on tehty ja nyt vain odotellaan saadaanko jotain aikaiseksi. Pentukyselyjä tulee päivittäin ja tilanne on sellainen ettei voi luvata kenellekään uudelle kyselijälle tutustumiskäyntiä saati edes mahdollista pentua. Meillä seuraavat bolognesen pennut näiden jälkeen syntyy joskus ensi vuonna. Ne kenelle olen luvannut ilmoitella voi odotella rauhassa, tietoa tulee kyllä kun jotain varmistuu.
Perheemme uudet karvaiset jäsenet on jumittuneet Hollantiin ja Ruotsiin mutta nyt tuntuu että valoa jo näkyy tunnelin päässä ja uskaltaa toivoa että koirien muutto kotiin pikkuhiljaa varmistuu. Koronan vuoksi tuonti ja matkojen järjestely on tuottanut päänvaivaa ja kaikki ystäväkontaktit eri maissa on käytetty mahdollisuuksien mukaan. Ei ole näiden kasvattajillekaan kiva tilanne kun kotona pyörii monia ulkomaille lähteviä pentuja ja matkustus on jäissä.