Niin se aika taas on tehnyt tepposet ja liitänyt eteenpäin ettei perässä pysy. Pennut on kasvaneet ja osa lentänyt pesästä, osa on lähdössä lähipäivinä ja elämä kodissa hiljenee normaaliksi, tai ainakin melkein.

Meidän ihana vahtikoira ja pentujen, niin ihmis- kuin koiralasten, kaitsija Bella muutti sateenkaarisillan toiselle puolelle ja jätti ison aukon sydämeen täytettäväksi. Ehkei sitä olekaan tarkoitus täyttää vaan se on vain Bellalle tarkoitettu kohta. Vaikka kuinka tietää ettei koiran elämä ole yhtä pitkä kuin ihmisen niin aina se on kova pala luopua kaverista. Bellalla todettiin märkäkohtu ja hoidosta huolimatta oli meidän tappioksi Bellan nukahtaminen ikiuneen. Vaikkei taikauskoisia ollakaan niin pieni kammo on nyt, kuka on kolmas? Ensin menetimme Rockyn ja nyt Bellan.

Team Bounien on ahkeroinut eri kokoonpanoilla Latviassa Baltian Voittajassa, Tanskassa Tanskan Voittajassa ja Suomessa Jyväskylässä. Latviasta, ”mummo retkeltä”, oli bologneseilla 5 uutta Voittaja titteliä mukana kotiin tuomisina ja venäjänbolonka pojilla kummallakin omat.
Tanskassa olikin sitten serttejä ja titteleitä jaossa yllin kyllin. Kuva kertokoon puolestaan kuinka onnistunut ”nuoriso-osastomme” retki Tanskaaan oli. Erittäin mukavaa on ollut kun ryhmämme on kasvanut ”väärän” rotuisilla jäsenillä. Matkassamme on kulkenut pommeja japaninpystykorva ja norwichinterrierejä.


Muutaman päivän huiliminen ja autot suunnattiin perinteiselle mökkimatkalle Jyväskylään. Fabio onnistui putoamaan laiturilta pilkkopimeässä hyiseen järveen mutta siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Ukkeli ongittiin ylös, kannettiin mökkiin ja puhallettiin föönillä kuivaksi, turkki ehkä vähän kärsi mutta koira selvisi eikä tunnu pelkäävän laitureitakaan. Näyttelyssä Ines oli molempina päivinä VSP ja sai sertit kotiin tuomiseksi. Hiukan kyllä jännitti ensimmäisen päivän tuomarin arvostelut kun sama herra oli antanut muutama vuosi sitten Ruotsin Voittajassa vain H ja EH arvosteluita jopa valio koirille, Voittajaa ei siis koko rotuun silloin tullut. Ruotsalaiset kollegat olivat silloin hyvin tuohtuneita. Bologneseissa Pipsa oli ROP molempina päivinä ja veljensä sai tyytyä olemaan VSP. Lupaava kasvattimme juniori-ikäinen Fanni oli PN2 ja PN3. Dana-muorikin oli niin innoissaan että luulin sen hännän irtoavan heilutuksesta. Dana saa vielä nauttia muutamat näyttelyt ja jäädä sitten eläkkeelle. Koko Jyväskylän matkan kruunasi Pipsan sijoittuminen italialaisen rotuexpertin Lorena Meratin tuomaroimana 9. ryhmän kakkoseksi!! Onnea Niina ja Pipsa, teette hienoa työtä rodun esille tuomisessa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: